Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

RSS

Kertomuksia tapahtumista jotka eivät aina ole niin järisyttäviä mutta hirveen tärkeitä kuitenkin !

 Tänään
21.09.2016 17:05

 

Taas olemme kohdanneet surun. Sohvi siirtyi luotamme sinne, missä Elli on jo odottamassa. Monia hienoja vuosia vietimme yhdessä ja niistä olemme hyvin kiitollisia. Seuraava on Julia Napierin teksti.

 

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani, niin sinun on tehtävä, mitä on tehtävä, sillä viimeistä matkaa ei ole kukaan estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän. Älä anna surusi estää sinua. Sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta. Tulevaa ei kannata surra.

Et haluaisi minun kärsivän. Kun aika koitaa, anna minun mennä. Vie minut sinne, missä he auttavat minua, mutta pysy luonani loppuun. Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan sinäkin huomaat, se on ystävyyttä, jota minulle osoitat. Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut, niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä, jonka täytyy tehdä päätös. Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina, älä anna turhaan sydämesi itkeä.

 


Kommentit (2)Kommentoi



 Erilainen kesä
24.08.2016 11:39

Alkukesä oli periaatteessa melko tavallinenkin, mitä nyt hiukan rutiineja sotki yhden auton puuttuminen. Nyt on ollut vain paku käytössä, kun toinen auto on ollut Kuopuksella lainassa.

Toinen poikkeava tapahtuma oli se, että Esikoisen koko toimiston ilmoitettiin siirtyvän Vantaalle. Siinä tarinassa on ollut montaa mutkaa, mutta ei tässä siitä sen enempiä. Asioilla on usein tapana järjestyä tavalla tai toisella.

Se, mikä tekee tästä kesästä huomattavan erilaisen, on se että Elli poistui luotamme elokuun ensimmäisen viikon lopulla. Hiukan ihmettelimme, että söi huonosti, mutta ei vaikuttanut mitenkään erityisen huonovointiselta siitä huolimatta. Lauantaina sitten ilmeni lääkärin luona, että kohtu oli pahasti tulehtunut eikä mitään oikeastaan ollut tehtävissä. Tietysti olisi voinut yrittää leikata, mutta 8,5 -vuotiaan ison koiran kohdalla hyvinkään onnistunut leikkaus ei olisi siirtänyt välttämätöntä kovin pitkälle. Ja kuinka raskas juttu se olisi kaikkineen ollut sekä Ellille että meille. Helppoa ei ollut tämäkään meille, mutta ehkä parempi vaihtoehto Ellin kannalta. Hyvä elämä maaseudulla palvelijoineen kaikkineen ja vain lyhyt sairastusaika. Luopuminen ei koskaan ole mukavaa, mutta kärsimyksen pitkittäminen ei ole hyväksyttävää millään verukkeella. Ikävä on kova ja suru suuri.

Vili on ollut täällä paljon ja se on hiukan helpottanut oloamme. Hän sopeutui hyvin alkuhämmennyksen jälkeen siihen, että Elliä ei ole enää mukana puuhissa. Ensimmäisenä ilta kyllä ihmetteli neuvottoman näköisenä ulkona, että miten iltapissarutiini hoidetaan yksin. Sohvikin oli käynyt ulkona omia aikojaan juuri vähää ennen. Sohvi puolestaan ei ole tuntunut mitenkään kaipaavan Elliä. Hyvä niin. Olisikin ollut kestokyky todella koetuksella huomata Sohvinkin ikävöivän ja surevan.

Sohvi on myös ollut ongelmia muutaman viikon. Hänellä on avohaava kyljessä ja huolimatta lääkityksistä ja muusta hoidosta se ei tunnu paranevan toivotulla tavalla. Haava on tullut tulehtuneesta maitotiehyestä tai muusta nisään liittyvästä - ymmärtääkseni. Sohvi on kyllä kaikin puolin reipas ja antaa hyvin hoidella haavaa, mutta ei tämäkään oikein hyvää lupaa jatkon kannalta noin pitemmän päälle. Saattaa olla, että joudumme viettämään kokonaan koirattoman joulun tänä vuonna.

Varsan nimeksi on tullut muuten Manta. Sikäli hauskaa, että sen kotitalon entinen emäntä (joskus 40-60 -luvuilla) on ollut nimeltään Amanda. Varsin sopivaa meistä.

En ole vielä päättänyt mitä tälle blogille tapahtuu tämän jälkeen, kun varsinaista omistajaa ei enää ole. Jää nähtäväksi. Informoin asiasta kyllä kun päätös on tehty.

 

 


Kommentit (1)Kommentoi



 Pikauutisia
12.06.2016 15:40

Helmi-rouva synnytti viime yön aikana tammavarsan. Tarkempia mittoja tai muita tietoja ei ole vielä käytössä. Oli rouvalta kohteliasta ajoittaa synnytys viikonloppuun, niin ei kenenkään muut toimet tai aikataulut menneet sekaisin. Vai oliko tulokas kohtelias päätäessään syntymän ajankohdan?? No miten vain - hyvä valinta joka tapauksessa.

Sohvi oli taas tilanteen tasalla, tai hiukan jopa etuajassa. Alkoi kerjätä lättyjä heti kun otin pannun esiin ja laitoin kuumenemaan. Taikinaa ei ollut pannulla vielä pisaraakaan.

Unkarin sireenillä on kaksi terttua, joissa on valkeat kukat. Kaikissa muissa on siniset. Erikoinen ilmiö sekin.

Tänään oli juuri sopiva keli meitsille. Aurinkoa, tuulta ja sopivan lämmintä. Lisää tätä! Tai no voisi pari päivää ensin sataa maltillisesti, ettei kasvit vallan näänny janoon, mutta sen jälkeen heti taas tätä.

Nyt vain jännitetään, mikä varsalle tulee nimeksi.....


Kommentit (1)Kommentoi



 Jotain uutta terveellistä
11.06.2016 11:50

Ilmoja on piisannut. Laidasta laitaan, kuten jokainen on saanut todeta. Lunta ei tässä ole satanut, mutta ei se kaukanakaan ole ollut. Pari kesäkurpitsan tainta ostin, kun omat siemenet eivät itäneet. Vain yksi urhoollinen taimi ilmestyi.  Sinällään ei iso ihme, kun olivat ainaskin viime vuotisia, jos ei vanhempiakin.  Myyjä sanoi, että ainakaan pariin päivään ei kannata istuttaa kylmyyden vuoksi. Tänään ehkä jo on sen verran lämmennyt, että voisi ajatella tuikata ne ostetut maahan.

Husse ja koirat löysivät pihatieltä minun vahingossa autolla yliajaman vaskitsan. Minusta ainakaan tämä mainittu yksilö ei ansaitse vaskikäärme nimitystä, koska oli niin huisin pieni ruikku. Ei sormen vahvuinenkaan eikä pituuttakaan kuin ehkä 30 senttiä.  Minusta käärme on ainakin ranteen vahvuinen lötkö. Eipä ne kyytkään onneksi ole noin isoja, mutta saavat hyvitystä tujusta myrkystään. Että nyt sitten on vaskitsakin nähty. Aika kauan piti odotella sitäkin luonnon ihmettä.

Kuopuksella on minun autoni lainassa ja Elli ei ymmärrä muuttuneita käytäntöjä. Elli oli Hussen kanssa ankkoja hoitelemassa kun tein lähtöä kauppaan pakulla. Kun käynnistin auton, Elli tulee rinta rottingilla navetan nurkan takaa sillä mielellä, että nyt rosmot rökitetään jos ovat viemassä Hussen autoa. Meni kyllä nolon näköiseksi, kun tunnisti minut ratin takana. Korvat lopsahti melkein nilkkoihin saakka siinä samassa. Sattuuhan sitä. Eikä vara venettä kaada.

Sohvia ärsyttää suunnattomasti uusi patjasysteemi. Taisin mainitakin, että löysin kirppikseltä vauvan patjan Sohvin käyttöön. Laitoin siihen lasten pussilakanan päälle ja nyt siitä on muodostunut ongelma. Sohvi on yrittänyt saada sitä myttyyn. Huonolla menestyksellä. Ei auta vaikka miten laittaa kynnet tanaan etutassuissa ja yrittää "kaivaa". Hänelle ei riitä, että peitteen saa kasaan. Suora lakana on ihan liian siisti. Parina päivänä on ollut pakko hiukan pitää hellassa tulta ja Sohvi on kyllä ollut tyytyväinen siitä. Kesäkampaus tuli tehtyä hiukan liian aikaisin.....

Ihan uuden villityksen olen keksinyt taas. Juon paljon vettä päivän mittaan ja yllättäen alkoi pelkkä lähdevesi tympiä. Koskaan ennen ei minulle ole sitä tapahtunut. Minusta vesi on ollut aina parasta juomaa jatkuvassa käytössä. No, koska nyt tuli tämä uusi ongelma, jotain piti keksiä. Hyvä yhdistelmä veden maustamiseen on sitruunan siivut ja mustaherukan lehdet (hiukan murskattuna maku irtoaa hyvin). Nyt on kokeilussa noiden herukan lehtien pariksi kurkun siivut. Varmaan hyvin toimisi myös mintun lehdet. Tai vadelman lehdet. Tähän aikaan on onneksi erilaisia villiyrttejä tarjolla yllin kyllin. Teeksi lehdet voisi hyvin kuivattaa, mutta minusta tähän kylmään juomaan ne ei niin hyvin sovellu. Niinpä pistin äsken mustaherukan lehtiä pakkaseen kerta-annoksina. Jos vaikka sattuisi tämä villitys kestäämään pitemmälle talveen. Kaupan maustetut vedet ovat minusta aivan liian keinotekoisen esanssin makuisia. Halvemmaksikin tulee tällä menetelmällä. Hyvä etten herännyt tähän vasta syksyllä. :-)

Eräältä ystävältä sain kerkkäsiirapin ohjeella vaihdossa inkiväärijuoman ohjeen. Raastettua inkivääriä keitetään litrassa vettä 20 minsaa. Hiukan jäähtyneenä lisätään desi hunajaa ja maun mukaan sitruunaa. Tätä aion ehdottomasti kokeilla myös. Etenkin syksymmällä tuo varmaan tappaa kaikki oravaa pienemmät pöpöt ja edistää terveyttä kaikin tavoin muutenkin. Etenkin kun nimeltä mainitsemattomasta saksalaisen ketjun kaupasta saa luomusitruunoita aina ihan kohtuullisella hinnalla.

Olemme saaneet ennakkotiedon, että junannusvieras on tulossa. Vili tulee piristämään elämäämme. Juhannushan on jo ihan tuota pikaa.

Kasvimaalle olis mentävä pelastamaan ne vähän piipat mitä siellä on. Rikkikset kyllä kasavaa kiitettävästi aina - oli keli mikä hyvänsä. Ihan kyntämättä ja kylvämättä. Pyytämättä ja tilaamatta.

Hyvän uuden löydän tein taas kirpparilla. Oli tosiaan kirppishinnalla jonkun kaupparatsun tai verhoilijan kangasmallitilkkuja. Kaksi settiä A4 kokoisia ja pari settiä isompia tilkkuja. Noin 3 sentin niput kutakin. Oikein hienoja ja hyvälaatuisia kankaita. Ja ne värit on tosi herkullisia. Rimmaavat vielä toisiinsa. Oi tätä iloa. Lisää tunteja vuorokauteen olisi saatava. Ja karskia mieltä, että raatsii käyttää näitä hyviä tarvikkeita eikä vain sivele niitä ihastuksen vallassa. 

 

PS Jäi mainitsematta, että tuosta kuusenkerkkäliemestä tuli extrahyvää kun tein sen intiaanisokeriin. Taidan tehdä vielä satsin ihan jälkkärikastikkeeksi. Ei kai sitä missään sanota, että vain yskässä saa maistella sitä?? Jotenkin sellanen laktritsimainen makuvivahde tuli. Ja tuo kurkku-herukkavesi on aika mietoa. Taidan lisätä jotain. Jos ei muuta niin herukanlehtiä lisää. Makuvettä tulee juotua ihan huomaamattaan kun etsii eri makuvivahteita. Seisoessa sen  maku muuttuu - jos ehtii tekeentyä. Jostain muustakin voisi saada hyvää tököttiä tuon i-sokerin kanssa tuunattuna. Inkivääristä??  Raparperistä?? Mesiangervosta?? Onhan näitä. 


( Päivitetty: 11.06.2016 15:35 )

Kommentoi



 Tragediaa kerrakseen
27.05.2016 12:01

Enpä oikein tiedä miten tämänkin muotoilisi.....

Luonto on tietysti joskus hyvinkin raaka. Tai mistä kulmasta sitä milloinkin haluaa katsoa. Täysin luonnonvaraiset eläimet ovat oma lukunsa ja nämä kesytetyt, ihmisen kanssa elävät ovat omansa. No, joka tapauksessa Elli se otti taas yhteen supikoiran kanssa. Supin kannalta ikävin seurauksin, kuten arvata saattaa. Ei oikein voi Ellillekään olla vihainen ja tuomita tekoa. Vaistojensa mukaan toimi, suoraan selkäytimestä tulevaa "ohjetta" noudatti. Ja hyvin surullista tuo tietysti supin kannalta katsoen on. Että vaikea asia kaiken kaikkiaan. Eikä elämä aina ole mitenkään reilua. Kokemuksestakin voin sanoa. Ellin hyvinvointia supi ei mitenkään uhannut, mutta ihminenhän se vain tekee asiat vaikeiksi miettimällä ja analysoimalla asioita. Jospa siis vain totean kylmät tosiasiat ja jätän pohdinnat viisaammille. Sen vielä voisi todeta, että luonto pitää itse itsensä noin yleisesti ottaen tasapainossa. Aina kun ihminen asioihin puuttuu liian radikaalisti niin lopputuloksena on jonkin sortin katastrofi. Ei voi vain yhtä suosia toisen kustannuksella. Tietyllä tavalla tietynlaiset kamaluudet on vain hyväksyttävä. Vaikka sitten raskain sydämin.

Vili muuten ei millään tavalla osoittanut kiinnostusta supiin tai sen eliminoimiseen. Eikä edes supivainajaan. Vaikka olisi luullut hänen olevan ensimmäisenä osallistumassa peijaisiin. Aina pääsevät yllättämään, vaikka miten on koiransa tuntevinaan ja tietävinään heidän sielunelämästään jotain.

Tulipa nyt viileää - juuri olisin halunnut vain istuksella päivät pitkät ulkona ja ihastella kukkivia omenapuita. Kukkivatkin tänä vuonna kuin viimeistä kertaa ikinä. Täytynee vain sitten tyytyä istumaan sisällä ikkunan ääressä, lämpimässä.

Pikkuleipien paistaminen onnistui hyvin. Hyvä minä. Hiukan kyllä oikaisin enkä kaulinnut enkä muotteja käyttänyt. Jääkaapista otin kylmän taikinapötkön ja vain leikkasin siitä siivuja veitsellä pellille ja paistoin. Ihan hyvin kelpaavat arkikäyttöön niinkin. Maku oli ihan kelvollinen. Appelsiinituorejuusto sopi hyvin.

Netissä muuten oli eräs henkilö tehnyt kuusenkerkkäsiirappia kätevällä tavalla. Purkkiin vain kerroksittain kerkkiä ja sokeria ja muutaman päivän kuluttua oli siirappi valmista ilman keittelyitä. Aion kokeilla. Nuoret lehmuksen versot (lehdet) ovat muuten mukavan miedon makuisia vaikka saalatissa. Muistin viimein testata. Ennen kuin kasvavat liian puiseviksi. Onneksi on tuo ainoa lehmus vielä niin pieni, että yllän alaoksiin. Eikä ole paleltunut talvella. Tammesta taas yksi oksa paleltui, mutta se on jo niin iso, ettei yhden oksan menetys ole kohtalokas.

Tänään pikkuankat siirretään navettaan. Kohta kuoriutuvien alta pois. Ja varmaan pian navetasta uloskin. Pehmeä lasku suureen maailmaan, ettei shokki ole kerralla liian iso. :-)

Onpa se "nice to meet you"-lintukin taas maisemissa. Minua jo kohta alkaa ihan häiritä, kun en pääse tuosta mielleyhtymästä eroon. Etenkin kun asustaa ihan pihapiirissä ja liverrys kuuluu jatkuvasti jostain suunnasta. Jotenkin vain sen värssy kuulostaa minun korvissa ihan lontoolta. Outoa.

Pitänee jotain "tuottavampaakin" yrittää tehdä tänään.

 


Kommentoi


©2017 Pikku Elli - suntuubi.com