Taas olemme kohdanneet surun. Sohvi siirtyi luotamme sinne, missä Elli on jo odottamassa. Monia hienoja vuosia vietimme yhdessä ja niistä olemme hyvin kiitollisia. Seuraava on Julia Napierin teksti.

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani, niin sinun on tehtävä, mitä on tehtävä, sillä viimeistä matkaa ei ole kukaan estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän. Älä anna surusi estää sinua. Sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta. Tulevaa ei kannata surra.

Et haluaisi minun kärsivän. Kun aika koitaa, anna minun mennä. Vie minut sinne, missä he auttavat minua, mutta pysy luonani loppuun. Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan sinäkin huomaat, se on ystävyyttä, jota minulle osoitat. Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut, niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä, jonka täytyy tehdä päätös. Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina, älä anna turhaan sydämesi itkeä.